Tuesday, October 25, 2016

Future leaders-haku 2017

Noin vuosi sitten olin tilanteessa, jossa illalla selasin Instagramia ja huomasin Suomen partiolaisten julkaiseman mainoskuvan uudesta stipendiohjelmasta nimeltä Future leaders. Nyt mahdollisuus on auki innokkaille, syksyllä lukiossa opiskeleville, 2.8.1999-1.8.2001 syntyneille ja vähintään 7,5 keskiarvon omaaville nuorille. Ajattelin tänään kertoa hieman hakuprosessista ja fiiliksistä, jotka muistan vieläkin elävinä vajaan vuoden takaa. Haku ensi vuoden FL-ohjelmaan päättyy 18.11.2016, joten jos olet kiinnostunut lähtemään niin koita ihmeessä!

Ohjelmaa rahoittaa Yhdysvaltain Suomen suurlähetystö sekä CIMO - vaihto-oppilasjärjestö AFS on käytännön asioiden, kuten isäntäperheiden, matkojen varaamisen ja ohjelman organisoinnin takana. Ohjelman tavoitteena on edistää Amerikan ja Suomen välistä oppilasvaihtoa, tutustuttaa suomalaisia nuoria amerikkalaiseen elämäntapaan pintaa syvemmältä. Kuten vuonna 2016, myös seuraavan kesän teemana on "Aktiivinen kansalaisuus ja johtajuus, active citizenship and leadership.

Jos joku ei tiennyt, rakastan lentokoneita. Laitan siksi tämän tähän!
Hakuprosessin ensimmäisessä vaiheessa täytyi luoda itselleen tunnukset AFS:n nettisivuille, josta löytyi sähköinen lomake perustiedoista. Lomake koostuu pääosin lyhyehköistä kysymyksistä sinusta, perheestäsi, koulustasi sekä mielenkiinnon kohteistasi. Lomakkeen kanssa ei omaa persoonaa kovin pääse näyttämään, koska kysymykset ovat muotoa "Nimi?". Ensimmäisessä vaiheessa ratkaisevaksi tekijäksi muodostuu englanniksi kirjoitettu essee, jonka minä kirjoitin meille annetusta aiheesta johtajuus ja aktiivinen kansalaisuus. Tänä vuonna hakeville aihe on "How do I contribute to creating a better world?" ja sanamäärä on 50 sanaa enemmän, yhteensä 350 sanaa. Hakulomakeessa on vielä suuntaa antavia vinkkejä, liittyen siihen mistä esimerkiksi voi kertoa. Viime vuonna ensimmäiseen vaiheeseen oli noin 240 hakijaa.

Pian hakuajan päätyttyä sain puhelun ja sähköpostia, että minä olen yksi n. 40 hakijasta, jotka on valittu haastatteluun! Haastattelu tuli kohdalle äkkiä, ripeydestä hakuprosessin aikana täytyy olla AFS:lle erittäin kiitollinen - odottavan aika on pitkä! Minun haastatteluni järjestettiin Oulussa, Valveella kahvilassa. Jännitin hirveästi, googlailin kaikki mahdolliset haastatteluvinkit ja koulussa käskin kavereita kyselemään kysymyksiä, joita minulta saatettaisiin kysyä. Kun itse haastattelutilanne sitten tuli, oli ilmapiiri todella rento, ja vaikka jännityksestä johtuen puhuin melko kovalla temmolla, saivat mukavat haastattelijat ilmeisesti jotakin selvää! Kysymyksiä ehti reilun tunnin aikana sadella niin koulusta, tulevaisuudesta kuin ihan luonteestakin. Haastattelussa myös kyseltiin vuorovaikutuksesta oman perheen kanssa, sekä totta kai esimerkkitilanteita joista sitten pystyi kertomaan, kuinka itse toimisi. Muut kysymykset menevät, kun vastaa rehellisesti ja siten miten itestä tuntuu, mutta joku kysymys saattaa tulla, jossa vaaditaan yleistietoutta. Minulle annettiin tehtävä nimetä viisi valtiota ja niiden päämiehet, mutta jostain syystä muistin vähän kaikkea muuta. Taisin nimetä ainakin meidän presidentin, Yhdysvaltojen nykyisen ja ensimmäisen presidentin, muutaman ministerin, sekä pienen avustuksen jälkeen myös itänaapurimme presidentin, Putinin! Tuntui, että melko huonostihan se nyt meni kun en tuollaista peruskysymystä saanut hoidettua mutta jännityksessä menin aivan lukkoon! Ja pieni takkuilu ei kuitenkaan vienyt mahdollisuuksia, kun tässä sitä nyt ollaan.

Oiskohan parempaa kuvaa tähän - ehkä jos sais iloisen hämmästyksen?
Jonkun aikaa haastattelujen jälkeen olin psykologian tunnilla joulukuussa ja olimme juuri alkamassa katsomaan Inside out:ia. Puhelimen soidessa ja ohjelmakoordinaattorimme nimen näkyessä näytöllä ainoa joka mun päässä pyöri, oli että miksi ne soittais jos mää en oo päässy? Taisin vaan kavereille sanoa että apua ja juoksin vastaamaan puhelimeen. Eka kysymys oli että "Olihan niin että sää olit kasvisruokavaliolla mutta pystyt mahdollisesti joustamaan asiassa?", ja pari muuta kysymystä mun lomakkeeseen liittyen, jonka jälkeen sain tiedon että lähtisin Yhdysvaltoihin! Ohjelmakoordinaattorimme kertoi perusjuttuja, ja kuinka toimitaan tästä eteenpäin mutta en mää paljoa siitä puhelusta muista! Kävin tökkimässä kavereita ja kuiskaamaan jotain tyyliin "mää lähden Amerikkaan" ja sitten pompin käytävällä kuin hullu - olihan tolle reissulle pääseminen aivan uskomaton mahdollisuus! Soitin sillä tunnilla läpi äitin, iskän sekä mummun ja papan, ja tuntu etten pysy housuissani!

Puhelun jälkeen sain sähköpostitse ja kirjeitse vaikka mitä suostumuksia ja lappuja täytettäväksi, ja joululomalle tuli hommaksi kirjoittaa tulevalle isäntäperheelle kirje ja laittaa kuvia itsestään! Sen jälkeen olen vaihdellut lukuisia sähköposteja ja puheluita niin englanniksi kuin suomeksikin, ja raastava odotus sai alkaa! Ensin siitä, ketä suomalaisia ohjelmaan on valittu ja totta kai siitä, kenen nurkkiin sitä ollaan menoksi kuuden viikon ajaksi! Käytin hyväkseni Yhdysvaltojen AFS:n tietoja opiskelijoista isäntäperheitä varten jo alkuvuodesta, ja löysin silloin omat tietoni! (Löysin myös muutamien muiden myöhemmin tapaamieni stipendiaattien tiedot, mutten osannut muodostaa pelkästään noiden tietojen avulla pätevää kuvaa kenestäkään).

Nyt en voi muuta kuin katsoa kiitollisena viime kesän muistoja, joita muutkin ovat saaneet täältä blogista seurata, ja toivottaa kaikille hakijoille hirveästi onnea ensi kesän hakuprosessiin! Toivottavasti tästä kirjoituksesta oli jollekkin hyötyä, vastailen myös mahdollisiin kysymyksiin mielelläni mikäli vain osaan! Sen voin sanoa, että tämä on uskomaton mahdollisuus kokea vaihto lyhyessä mittakaavassa, mikäli tuntuu että vuodeksi lähteminen pelottaa - mutta teille jotka olette kuin minä ja vuosivaihto olisi kiinnostunut mutta se ei syystä tai toisesta toiminut, kotiin lähteminen on uskomattoman haikeaa! Hakulinkki.

Monday, October 17, 2016

Mitä ikävöin Yhdysvalloista?

Tänään tuli taas ikävä amerikan maille, ja ajattelin että voisin kirjoittaa mitä ikävöin viime kesältä. Elämässäni on ehtinyt tapahtua paljon kotiin paluun jälkeen; kävin reissun Helsingissä (kiitos Ennille joka piti seuraa ja avusti tällaista landelaista ♥), aloitin autokoulun, kuulin lähteväni kouluporukan kanssa Skotlantiin marraskuun alussa ja kaiken lisäksi aloitimme vanhojentansseihin valmistautumisen! 

Tänään ikävä tuli valkoisesta neuletakista, joka tuoksui aivan huuhteluaineelle, jota isäntäperheessäni käytettiin. Oli myös tunne kovasta lattiasta, joka oli hauska kotiin palatessa, vaikka täytyy myöntää että pikkuhiljaa likainenkin, mutta pehmeä kokolattiamatto on ikävän aihe. Mulla on ikävä myös hellettä, vaikkei paikan päällä kaupungin kiertäminen yli kolmenkymmenen asteen helteessä ollut parasta...

Uskomaton ryhmä, joiden kanssa meillä on ja oli uskomaton suhde Amerikassa - jaettiinhan me yhdessä melko uniikki kokemus!

Amerikan vanhemmat ♥

Hostäiti ja sisko ♥

Cilligan ♥♥♥
Riffy ♥♥♥
Pesäpallopelit, väenpaljous jossa sai kävellä tunnistamatta yksiäkään kasvoja

New Yorkin keskuspuisto

Philadelphian taide

PANNUKAKUT !!! ♥

Ja brunssit, koska silloin sai pannukakkuja
Luray Caverns.. Upeat tippukiviluolat, joiden viileys tuntui tosi hyvältä helteessä!

Laamat joita syötettiin Safari parkissa
Kauniit kadut ja kaupunginosat
Uskomattomat rakennukset ja nähtävyydet
Itsenäisyyspäivänä pesisottelussa syömäni juustoranskalaiset ...
Pohdin tässä, pitäisikö minun jatkaa tämän blogin kirjoittamista yleisenä matkablogina - tai ehkä jopa myös kuulumisblogina? Olen nyt lähdössä Skotlantiiin pian ja päivittely reissusta ei mielestäni olisi mahdoton idea - helpointahan tietenkin olisi että kaikki löytyisivät samasta blogista! Mahdollisesti myös silloin tällöin postauksia myös englanniksi kirjoittamalla saisin Amerikan tuttuja pidettyä ajan tasalla (isommista tapahtumista, kuten ajokortin hankkimisesta, 18-vuotis synttäreistä tai vaikka niistä Wanhoista). Myös keväällä luvassa on reissuja, kesästäkään ei vielä osaa sanoa. Pitää jäädä mietiskelemään tätä!

Friday, September 23, 2016

Going home

Kaikki hyvä loppuuu aikanaan, niin päätty myös mun kesä upeiden ihmisten seurassa upeissa maisemissa, monta uutta kokemusta saaneena! Meidän kesä huipentu suomiporukan, isäntäperheiden sekä AFS-vapaaehtoisten yhteiseen kotiinpalujuhlaan! Luvassa oli ruokaa (musta tuntuu että joka kirjotuksessa on jotaki ruuasta..)  yhdessäoloa, uimista Pinjan perheen uima-altaassa ja syömiskilpailu! Tehtiin sellaset taulut, johon kaikki kirjoitti terveisiä ja yhteisiä muistoja, lentäviä lauseita unohtamatta! Nyt ootan vaan, että mennään syyslomalla Ikeaan niin saan ostaa jonkinlaisen kehyksen mun taululle!

ollaan muka joku tuhatjalkanen missiposeerauksilla!
Näitä selfieitä on ainakin kymmene muuta mut kaikki näytettii tässä aika hyvältä!

 9. elokuuta oli aika lähteä kotia kohti! Lennot oli pitkät, mutta tuntu lyhyemmältä ku sillon ku oltiin menossa USAan! Dullesin kentällä oli oma maanalainen jolla matkustajat pääsee omille porteilleen. Saatiin eka ruoka Islantiin menevällä lennolla, ja sitten vielä vähän välipalaa Helsinkiin mentäessä. Menomatkalla ruokahommissa oli ongelmia, eikä saatu mitään ihmeellisempiä juttuja, joten oli kiva että homma toimi kotiinpäin mennessä.


Helsingin kentällä porukka tuli eteläsuomalaisten lapsiensa luo, mutta mulla odotti sitten suunta takaisin kentälle matkatavaroiden kanssa. Pääsin onneksi helposti kentälle sisään ja sitten vaan kapseliin nukkumaan pariksi tunniksi, joten olin vähän virkeämpi ennen Ouluun lentämistä - vaikka kyllä siellä koneessa tuli nukuttua siltikin! Kyllä siinä Oulun kentällä itku tuli, kun mummu ja pappa sekä koko oma perhe oli vastassa. Aina on kiva päästä kotiin, ja väsymyksen ja tuttujen paikkojen ansiosta tuli tosi herkistynyt olo! Käytiin mummolassa kahvittelemassa, jonka jälkeen kotona vietettiin aikaa perheen kesken - ja matkalaukutkin purin ensimmäiselle illalle. Ja salmiakkia ja Fazerin suklaata oli pyynnöstä hankittu! Torstaina aikaerorasituksesta huolimatta kouluun, ja kyllä voin sanoa että nukutti!

Näin melkein puolentoista kuukauden jälkeen kotiutumisesta voin sanoa että on koko Amerikkaa ja etenki metroa on ikävä, ja sitä vapautta minkä sai kun niin paljon erilaisia nähtävyyksiä, tarinoita ja seikkailuja tarjolla aivan nurkan takana. Ton kuuden viikon aikana kasvoin paljon ihmisenä, sain uusia elinikäisiä ystäviä, jopa toisen perheen. Ja niin, eivät kaikki voi sanoa käyneensä Valkoisessa talossa tai Capitol Hillissä.  Ja kyllä tämmöinen tammikuun lapsikin voisi nykyään mielellään lähteä lämpöön. Ehkä jonain päivänä pääsen vielä kokemaan amerikkalaisen Halloweenin! Ja joulun. Tai vaikka koko vuoden. Nyt ei voi muuta sanoa kuin kiitos.

hauvoja ♥

Viikonloppuna juhlittiin Brianin siskon, Donnan luona Jeaneon synttäreitä vielä kertaalleen! Syötiin hyvää ruokaa (aivan liikaa, yllätykseksi) ja seurattiin kun kuusi koiraa veti rallia ensin pihalla ja sitten olohuoneessa. Sain myös uuden ystävän, Bobin! Bobilla oli vähn corgimaiset korvat, ja se saattaa olla yksi tekijä joka varasti mun sydämen! Kuvailin myös paljon Riffyä ja Cilligania, oman perheen koiria mun leikekirjaa varten! Yritin myös kuvata Riff Raffin kananjalka-asentoa, mutta sillä oli se vain puoleksi! 




Washington Nationals

Perjantai-iltana suunnattiin kohti Nationals park:ia, kattomaan hieman suurempaa pesisottelua ku missä olin isäntäperheen kanssa 4th of Julyn aikaan! Olin matkalla stadionille hyvissä ajoin, mutta metrossa sattui sellainen pieni hämminki että vieläkin mulle tuntemattomasta syystä metrovaunu, jossa olin, oli aivan myöhässä, ja oltiin kahden pysäkin välillä seisahduksissa ainakin puoli tuntia. Oltiin aiemmin sovittu, että tavataan tietyllä metrouloskäynnillä tiettyyn aikaan. No, aikarajat paukku ja laitoin meidän ohjaajalle viestiä että menkää vaan edeltä, etin teidät sitte ku pääsen sisälle. Pienistä kommunikaatiokatkoksista johtuen minä lähdin stadionille (koska en nähnyt kumpi ulkoskäynti on oikea, kun oli niin paljon porukkaa) vaikka muu porukka odotti vielä metrolla. Liikennettä ohjannut poliisikin yritti auttaa mua oikeaan suuntaan, mutten meinannut uskoa kun sehän oli pois päin stadionista! Jos vain olisin tiennyt, että mua ootettiin metrolla..!

Tässä muistona kuva, jonka laitoin Amandalle, jotta löydettäis mahollisesti toisemme..


Kuvitelkaa tämä määrä lähtemässä metroille!


 Kaiken kaikkiaan tuo Nationalsejen peli oli aivan uskomattoman mahtava, ja erilainen kokemus - ja niin, voittohan sitä tuli kotijoukkueelle! Jes! (Selfie ei ehkä onnistunut, mutta menköön nyt)

Newseum

Näin sitä vierähti puolitoista kuukautta, ennen kuin sain kerrottua loppumatkasta! Ajattelin, että parempi kirjoittaa ajatukset myöhässä kuin että ne jäisivät kokonaan kirjoittamatta! New Yorkin reissun jälkeen käytiin Old Bowie town grillessä (isäntäperheen lempparipaikka, tosi lähellä mun Amerikan kotia!) juhlistaassa Jeaneon synttäreitä illallisen merkeissä!


Torstaina, 4. päivä käytiin Newseum-nimisessä museossa, joka on yksi harvoja DC:n alueen museoita joissa on sisäänpääsymaksut. Visiittimme museoon oli suhteellisen lyhyt, ja olisi ollut hauskaa viettää siellä enemmänkin aikaa. Kierreltiin pääasiassa Nean ja Linetin kanssa ympäri museota! Hostisä varsinkin kehu FBI-näyttelyä, ja sinne suunnattiinkin ensimmäisenä!



Tietoa huumekaupasta netin syvimmissä syövereissä


Berliinin muuria

Museosta oli upeat näkymät!


WTC-iskuista



Museokierroksen jälkeen käveltiin yhelle kirjastolle puhumaan johtajuudesta!


Oli kyllä mukava päivä! Vaikka Linet tuli kotiin keskiviikkona, niin oli ihana nähä että se oli niin innoissaan ja mielellään lähössä mukaan - vaikka kirjastovierailu ei ehkä miltään lomailulta tuntunut!

Friday, August 5, 2016

One week left

Hei! Kuten huomata saattaa, mun blogin päivittelyssä on ollut tällainen pienen pieni, suloinen puolentoista viikon aukko. Viimeisen postauksen jälkeen ollaan vierailtu Voice of Americassa, joka on siis wikipedian antaman määritelmän mukaan "Yhdysvaltain liittovaltionhallinnon rahoittama, ulkomaille ohjelmaa lähettävä yleisradioasema."




Jostain syystä Suomi ei ollut päässyt kartalle.. eikä kyllä kaikki muutkaan paikat!

Torstaina sen sijaan pääsimme kierrokselle Marylandin yliopistoon. Yliopiston ympäristö oli kaunis, ja täytyy myöntää että se muistutti pientä kylää. Koululla oli omat ruokapaikat, kirjakauppa ja "lahjatavaraliike", josta pystyi ostamaan oikeastaan mitä vain Marylandin yliopiston väreillä ja logolla varustettuna.




Yhteiskuva kierrokselta, jälkeen päin tämän vaihto-ohjelman facebookryhmässä yksi meille oppaista toimineista oli kääntänyt koulun "moton" Fear the turtle ~ "Pelätkää kilpikonnaa" (koulun maskotti/tunnus) suoraan googlen kääntäjällä muotoon "pelko kilpikonna".

Viikonloppu meni ostoksia tehdessä, grillaillessa perheystävien kanssa - ja sunnuntaina lähdettiin ajamaan kohti New York:ia! Ajomatka on itseasiassa lyhyempi New Yorkiin, kuin hostsiskon luokse Virginiaan.
Jersey city

Vapaudenpatsas vähän kaukaa kuvattuna..



New Yorkissa on itseasiassa M&M-kauppa. Sieltä saa suunnilleen mitä vaan M&M-kuosissa!




Strawberry fields


 
Näkymä Jeanen ystävän asunnosta illalla. New York tuhansine valoineen!
 Tulimme takaisin New Yorkista tiistaina, eilen keskiviikkona haimme Saksan vahvistusta lentokentältä. Linet, isäntäperheeni parin vuoden takainen vaihtari tuli jo toista kertaa takaisin kotiin! Tänään torstaina käytiin Newseum-nimisessä museossa (siitä lisää myöhemmin, koneen akku meinaa loppua ja laturi on alakerrassa enkä jaksa enää hakee sitä, että pääsee nukkumaanki vielä tälle illalle). ja huomenna mennään koko perheellä Annapolikseen, sitten illalla mennää kattomaan Washingtoniin pesäpallopeliä pääasiassa suomiporukalla.